DNA sisältää kaipauksen                                                                                                 Uusi Tie 24.06.2010

 

Pari vuotta sitten isäni eno tuotiin luuarkussa Karjalan kannakselta Lappeenrannan sankarihautausmaalle. Joukkohaudassa ilman tuntolevyä yli 60 vuotta maannut sotilas tunnistettiin varmuudella isäni enoksi hänen elossa olevalta sisareltaan otetun verinäytteen avulla, sillä DNA täsmäsi.

 

On se vaan ihmeellistä mihin ihminen pystyy nykytekniikan avulla. En halua ollenkaan puuttua siihen että geenimuunnellulla ruualla ihminen leikkii ”noidan oppipoikaa”, vaan haluan pysyä Luojan luoman DNA:n ihmettelyn piirissä. DNA on ihmeellinen asia, se on enemmän kuin henkilökohtainen valmistusnumero. Se on kasvun kaava. Se määrittelee, millainen olen niin hyvine kuin huonoine puolineni. Se, mikä meistä kasvaa on perintötekijöiden, kasvatuksen ja olosuhteiden summa. Kasvatukseen ja olosuhteisiin voi tulla elämän aikana muutoksia, mutta perintötekijämme dna on ja pysyy.

 

Ken osaa kaavaa lukea osaa kertoa minulle mihin sairauksiin saatan tulevaisuudessa sairastua – varsinkin jos jatkan huonoja elämäntapojani. Olen kuullut, että jos lapsi näyttää isältä, se johtuu perintötekijöistä, mutta jos hän näyttää naapurin sedältä, se johtuu ympäristötekijöistä. On ihmeellistä, että ihminen on oppinut lukemaan koodia, mutta vielä ihmeellisempi on Luojamme, joka on koodin keksinyt ja valmistanut. Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt" (Jes. 29:16)

 

Jos tiede olisi uskonnollisesta käyttäytymisestä kiinnostunut ja jos tehtäisiin tarpeeksi tutkimuksia, niin hyvinkin pian voitaisiin löytää uskon(nollisuuden) herkkyyden tai suuntautuneisuuden koodi. Sillä dna:si kertoo kuka olet ja miten kasvat. Tämä pitää sisällään paljon enemmän kuin vain ulkoiset ominaisuudet. Uskallan näin väittää vaikka en ole profeetta enkä edes profeettaoppilas, sillä Saarnaan kirja (3:11) kertoo meille: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä”.  

 

Kun Jumala loi meidät, hän pani dna:hamme iankaikkisuuskaipuun. Sydämissämme on Jumalan kokoinen aukko. Hän halajamalla haluaa olla yhteydessä kanssamme ja meillä on kaipuu hänen yhteyteensä – vaikkakin monilla kaipuu on piilotettu ja tukahdutettu erilaisten korvikkeiden alle.

 

Olitpa oman isäsi toivottu lapsi tai ihmisten silmissä ”ympäristötekijöistä johtuva”, ”lehtolapsi” tai ”vahinko”, niin taivaallinen Isämme on luonut sinut ja antanut juuri sinulle ikioman dna:n. Olet saanut häneltä lahjaksi elämän tässä ajassa – ja jos vain suostut ottamaan lahjan vastaan saat myös iankaikkisen elämän. En lupaa tätä omissa nimissäni vaan Hänen nimissään, joka on luonut sinut ja antanut sinulle lahjaksi elämän. Hän on antanut lupauksen Pyhässä Sanassaan. Älä epäröi, vaan lähde tutkimusmatkalle etsimään, mitä Luojamme haluaa meille ilmoittaa itsestään ja meistä. Tuon kaiken ja paljon muuta löydät samojen kansien välistä. Siis Raamatut pois kirjahyllyltä pölyyntymästä ja jokapäiväiseen käyttöön!    

 

Jukka Repo

 

 

 

Usklikuse kood on leitud!                                                                                       Eesti Kirik 21.10.2009

 

Paar aastat tagasi toodi mu vanaonu luud väikeses kirstus Karjala ühishauast Lappeenranna sõjaväekalmistule. 60 aastat ilma isikunumbrita teiste kõrval lebanud kondid tunnistati onu omadeks tema õdedelt võetud vereproovi abil, mille DNA klappis.

 

On see vast ime, mida tänapäeva teadus korda suudab saata! Ma ei taha siinkohal peatuda geenimuundamistel, kus inimene „nõia õpilast“ mängib, vaid soovin imetleda Looja enda loodud DNAd.

 

DNA on midagi enamat kui lihtsalt inimese isikutunnus – selles sisaldub kasvuplaan, mis määrab, milline ma olen kõigi oma heade ja halbade külgedega. Milline meist tuleb, sõltub pärilikkuse, kasvatuse ja keskkonna koosmõjust.

 

Kasvatus ja keskkond võivad elu jooksul muutuda, aga pärilikkuse tegurid ja DNA jäävad ikka samaks. Kes oskab kasvuplaani lugeda, see võib mulle seletada, millised haigused võivad mind tulevikus ohustada – eriti juhul, kui ma ei muuda oma ebatervislikku eluviisi.

 

Olen, tõsi küll, kuulnud ka selgitust, et kui laps on isa moodi, siis on selle põhjus pärilikkustegur, aga kui laps on naabrionu moodi, siis tuleneb see keskkonnateguritest.

 

On ime, et inimene on õppinud DNA koodi lugema. Veel suurem ime on meie Looja, kes on selle koodi välja mõelnud ja kasutusele võtnud. Kas on savil midagi pottsepale öelda? Või kas töö ütleb tegija kohta: „Tema ei ole mind teinud?“ (Js 29:16)

 

Kui teadus oleks huvitatud inimese religioosse käitumise uurimisest, siis küllap võiks üsna pea leiduda ka usulise andekuse või vagaduslaadi kood, sest DNAs sisaldub palju enamat kui vaid välised omadused.

 

Julgen nii väita, olemata prohvet või isegi prohvetiõpilane, sest Koguja ütleb: “Kõik on ta (Jumal) omal ajal hästi teinud; ta on nende südametesse pannud ka igaviku.“ (Kg 3:11)

 

Kui Jumal meid lõi, asetas ta meie DNAsse ka igavikutaju. Meie südames on Jumala kujuline tühimik. Tema igatseb olla meiega kontaktis ja meil on igatsus tema järele – ehkki paljudel on see igatsus alla surutud kõikvõimalike asendustegevustega.

 

Pole oluline, kas sa olid oma isale oodatud laps, „tööõnnetus“, „keskkonnamõjude vili“ või vallaslaps – sinu on loonud Taevane Isa, ja ta on andnud sulle ainulaadse DNA.

 

Oled saanud kingiks elu siinses ajas – ning olles nõus selle vastu võtma, saad ka igavese elu. Seda ei luba mitte mina enda nimel, vaid Tema nimel, kes on sinu loonud ja sulle Elu kinkinud. Ta on tõotanud seda oma Pühas Sõnas.

 

Ära siis kõhkle, vaid asu otsima, mida tahab Looja nii enda kui meie kohta meile ilmutada. Leiad selle kõige ühtede ja samade kaante vahelt. Võta aga Piibel riiulilt alla, igapäevaseks kasutamiseks!

 

Jukka Repo